Epätietoisuudessa eläminen

Niillä hatarilla tiedoilla, mitä puhelimessa sain, päätettiin mennä viikko. Ukon kanssa tehtiin yhteinen päätös blokata asia vielä hetkeksi sivuun. Tehtiin päätös olla ajattelematta asiaa. Ei haluttu, että oma mielikuvitus alkaisi värittämään kuvaa yhtään enempää. 

Ihan ei onnistuttu.

Moniammatillinen työryhmä ja useita kokeita Taaperolla. Ne olisi tiedossa kun molemmat mentäisiin Taaperon kanssa osastolle. Isompien poikien hoidot pitäisi miettiä. Auttaisko jomman kumman vanhemmat? Ja mitä ihmettä niille sanoisi syyksi? Kuullaan aiemman magneetin vastaukset, ehkä sen? Koululainen pääsisi jo yhdeltä, pitäisikö sekin hakea koulusta mummolaan?

Me ei haluttu kertoa kummankaan vanhemmille mitään, ennenkö kaikki olisi selvää. Ei haluttu kuormittaa muita. Mun mielestä se oli järkevintä niin. En sano, että ihminen iällä 60+ olisi millään lailla seniili tai höperö. Ne vaan on meille tärkeitä, joten halusimme suojella heitä myös. Myös, koska asia ei ollut meille itselle millään lailla tiedossa, niin kannattiko silloin lähteä asioita muiden kanssa yhdessä arvailemaan. Itse en kuitenkaan pystynyt olemaan ajatusteni kanssa, vaan oli pakko puhua jollekin. Valitsin yhden sisukkaimmista naisista jonka tiesin, ja avauduin hänelle.

Pitäisi kai pojillekin jotain kertoa, ei lapset tyhmiä ole. Luulen, että ne on jo pidemmän aikaa aistinut jotain meidän lääkärissä ravaamisista. Nytkin tässä tekstin kirjoittaminen katkeilee. En vaan pysty kunnolla keskittyyn. Pojat leikkii tässä olohuoneessa. Välillä Taapero ehtii kiipeämään pöydälle asti. Sitten taas Koululainen hassuttelee sen kanssa. "Mä saan sut kiinni! Mä saan sut kiiiinniiii!" Ja Taapero nauraa, niin riemuissaan että mua itkettää. Kuumat kyyneleet tulvahtaa silmiin kuin valtameret. Taapero räkättää ja nauraa suu aivan auki. Aina tietäen ja aavistaen, että isoveli tulee vuorotellen esteiden takaa, mutta aina niin vallattoman hyväntuulisena ja riemastuen. Nyt Taapero meni läiskiin Viskaria naamalle, kun se makas sohvalla selällään. Toinen kikattaa ja muka komentaa: "Hyihyi vauva!" Sitten tulee taas Koululainen. "Mää saan sut kiinni!" Taapero kiljaisee yllätettynä ensin kovaa ja korkealta ja sitten hekottaa. Lähtee karkuun, mutta vaihtaa kävelyn konttaamiseen. Niin pääsee yhä kovempaa. Mä menin vessaan itkemään loppuun ettei pojat näkisi.