Seuraava yllätys

Koitan kertoa asiat niin tarkasti kuin ne meille tulevat. 

Eli viime maanantaina, kun meillä kävi sairaanhoitaja kotona taas ottamassa verikokeet ja huuhtelemassa katetrit, Taapero oli aivan kunnossa ja iholla ei näkynyt mitään. Muistan sen koska ne kaksi höpsöttelivät ja etsivät Taaperon napaa vuorotellen. Tiistaina vatsalle navan vasemmalle puolelle oli ilmestynyt sormenpään kokoinen siisti vesikellukka. Laitoin päälle perusrasvaa ja laastarin, ettei se puhkeaisi kovin helposti Taaperon kiipeillessä sohvalle tai muuten touhutessa. Tiistai ja keskiviikko välisen yön Taapero jo huusi, me luulimme sen johtuvan sytostaatista jonka hän oli saanut illalla. Ukko vaihtoi Taaperon vaipan sängyllä ja silloin huomasimme, että pieni vesikello oli alkanut leviämään hurjasti ja kuorinut samalla ihoa mennessään. 

Taapero huusi siis kipua.

Kotivarasto lääkkeissä ja sidostarpeissa on toki nyt valikoima kasvanut, mutta silti meillä ei ollut mitään vähääkään sopivaa haavan päälle laitettavaksi. Päätin hoitaa Taaperon kipua ja laitoin puuduttavaa Emla rasvaa sekä Mepilex Borderin päälle suojaksi. Samoin varulta vielä kipulääkitsin pojan ja koitimme kaikki saada nukuttua aamuun asti.

Aamulla soitin lasten hematologian polille. Jonkun olisi haava edes nähtävä, että tietäisin miten sen kanssa etenen. Ukko oli mennyt bussilla töihin, jotta pääsimme nuorimman kanssa TAYSille asti. Viskarilla oli vapaapäivä päiväkodista, joten soitto Papalle ja hän lupautui tulla painimaan meidän keskimmäisemme kanssa siksi aikaa. 

Olimme ennen puolta päivää polilla, jossa onneksi oli tuttu hoitaja vastassa. Kerroin haavasta kaiken tähän mennessä tietämäni ja hän soitti samantien yläkertaan osastonlääkärille, että tulisi meitä kuulemaan ja haavaa katsomaan. 

Sittenhän se yllätys paljastui.

Taaperon huutaessa hoitopöydällä, osin pelkoa mutta paljon myös kipua, hämmästyimme kaikki. Haavasuojaa poistaessa poistui myös osa ihoa. Haava tai nahaton alue oli nyt 7cm x7cm. Samantien, hoitaja nappasi useamman pumpulitikullisen virus- sekä bakteerinäytteitä haavasta ja lääkäri alkoi soittelemaan osastoja läpi. Me jäisimme taloon nyt heti. Itse koitin hahmottaa missä perheenjäsenemme ovat, ja pohdin heitä koskevaa logistiikkaa. Hattu kouraan ja nöyränä Papalle soittamaan uudestaan josko Viskari ja Koululainen voisi lähteä heille leikkimään. Myös miehelle laitan viestin Taaperon olosta ja elosta. 

Lääkäri oli lähtenyt jo tekstejä kirjoittamaan ja lääkelistaamme täydentämään, ja soitti nyt osastolta vuodepaikan järjestymisestä. Sijoituimme lasten infektiolle, osastolle 4. 

Osasto 4 on kutosta vastapäätä, siis lasten syöpiä jossa yleensä olemme. Nyt kun infektion laadusta ei voinut silmämääräisesti sanoa vielä mitään muuta kuin raju, meidät piti siojittaa niin, että muut eivät tartuta meitä eikä me heitä. Osasto 4 on meiltä saanut lempinimen "haamuosasto". Aina kun aiemmin osaston ovi on auennut, ei siellä näe ketään. Ei lapsia, ei vanhempia, ei hoitajia, ei koristeita, ei mitään. Ei näkynyt nytkään, kun menimme hoitajamme saattamana. Syystä, että kaikki potilaat ovat huoneissaan, etteivät tartuta toinen toisiaan. Kenelläkään potilaista ei ole siellä lupa kävellä käytävällä. 

Vastaanotto oli tympeän oloista, kun hoitajamme antoi raporttia heidän hoitajalleen. Päättelin että marraskuun lopulla flunssa-aikaan oli osasto varmasti suht täynnä. Taapero oli onneksi saanut yhden annoksen Morfiinia kipuihinsa jo polilla, koska sihenkin sai suht penseän naaman ilmeen hoitajalta. Oma hoitajamme vielä tsemppasi meitä ja kertoi, että naapuriosastolle saisi soittaa ja lääkärille viestiä jättää, jos jotain tulisi. He kuitenkin tunsivat meidät paremmin kuin nelosen väki. 

Sinne siis jäimme. 
Piuhojen päähän.