Omaishoitaja kotona tai osastolla
Rakon ultrassa käytiin yhdessä hoitajan kanssa ja siinä oli kaikki rakenteellisesti niin kuin pitääkin. Jostain syystä rakosta kuitenkin tuli edelleen verta. Tuomioksi saimme pissatulehduksen, joka uhkaavasti oli menossa munuaisten suuntaan. Onneksi päivystänyt lekuri oli tähän jo antibiootin määrännyt.
Sunnuntaina saatiin myös lupa kotilomalle, joka otettiin ilolla vastaan ja suuntasimme koko perheellä mummulaan. Iltapäiväksi palasimme saamaan lisää lääkettä ja rauhoittumaan yötä varten taas.
Se, että lapsi joutuu olemaan päiviä ja öitä sairaalassa, kuormittaa aina perhettä. Myös meitäkin. Väitän, että helpommalla pääsevät ne perheet, joilla on vain yksi lapsi. Kun perheyksikössämme on tällä hetkellä kolme poikaa, täytyy huolehtia, että kotona myös arki sujuu. Tälle tulehdukselle, meidän perheessä täydellinen kaaosta aiheuttava asia, oli myös Tampereella vaikuttanut kahden päivän lakko. Koululainen tarvitsi eväät kouluun. Viskarin päiväkoti onneksi tiedotti varutuneensa eväsmuonalla omasta puolestaan. Silti, pyykit eivät peseenny, ruokaa ei automaationa valmistu. Vaikka Ukko olisikin paikalla joudun silti tekemään sen kaiken metatyön, eli työtä koskevan työn.
No, anyway. Maanantai aamuna sain päivällisruoan uuniin samaan aikaan kuin Pappa tuli meille ruokaa päivystämään ja Koululaista kouluun lähettämään. Koululaisenhan pystyy nykyään lähettämään vaikka puhelimen soitolla kouluun, lakon takia en kuitenkaan luottanut että ne eväät tulisivat mukaan. Joten pappa siihen, tsek! Iltapäivällä Ukko olisi viiten tai kuuteen asti töissä, Viskari olisi päikystä haettava neljään mennessä ja minä olisin edelleen sairaalassa jumissa Taaperon kanssa. Mummi lupautui siihen, tsek!
Onnea on eläkkeellä, ja lapsenlapsistaan välittävät isovanhemmat ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti