Alkushokki selätetty

Nyt 18 lääkärikäyntiä ja viisi sairaalayötä myöhemmin alkaa jo oma olo tasoittumaan. Pystyy hengittämään jo suhteellisen vapaasti ja nukkumaan yönsä, niin kokonaisena kuin kolme poikaa ja kuorsaava Ukko vain antavat. Itku ei tirskahda enää pyykkikonetta yksin täyttäessä, ei Prisman parkkikselta kotiin lähdettäessä eikä vessaan tarvitse enää mennä nyyhkimään kesken poikien leikkien. 

Taaperon sairaushistoriahan tämän asian osalta alkoi tasan siitä, kun silmän ja korvan väliin ohimolle kasvoi yhden viikonlopun aikana patti. Sen jälkeen alkoivat korvaoireet sekä -verenvuodot, unettomat yöt ja yleistilan lasku kuumeiluilla, vatsataudeilla ja ripulilla kuorrutettuna. Apua haettiin neuvolasta ja Hatanpään korvalääkäriltä, jotka laittoivat lähetteet Tampereen Yliopistollisen sairaalan korvakirurgille. Puhuttiin korvamikroskoopeista ja liikakasvustosta korvakäytävässä. Päästä haluttiin magneettikuvaa, koska rimpuilevan Taaperon kanssa tutkiminen oli kieltämättä vähän haastavaa. Silloin samassa nukutuksessa otettiin poika leikkaussaliin ja poistettiin korvasta liikakasvu koepalaperiaatteella. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla siis. Siitä kolme päivää myöhemmin tuli se ensimmäinen arvaus; aivokasvain.

Pään magneettikuvassa oli ollut epämääräinen alue, jota ajateltiin aivokasvaimena. Kuitenkaan siitä ei voitu olla varmoja. Piti odottaa vielä patologin vastausta korvasta poistetusta röhelmästä. (Patologi on tyyppi, erikoislääkäri joka tutkii mm. syöpälaatuja ja -kasvustoja solukoepaloista. Patologit myös avaavat epämääräisissä olosuhteissa kuolleet vainajat, kun tarkka kuolinsyy pitää selvittää.) Vastaus oli se TKL.n bussissa kuultu, mutta ei ymmärretty. Joku histiosytoosi.

Taaperolle asennettiin keskuslaskimokatetri ja sytostaatit alkoivat, samoin päivittäinen lääkitys. Koska Langerhansin soluhistiosytoosia ei Suomessa niin kovasti ole tutkittu, niin menemme samalla hoitokaavalla kuin mitä Ranskalaislapset menisivät. Sopii mulle, jos asianne tiedätte, niin lupaan noudattaa hoitolinjaa omalta osaltani. Lääkekorttia seuraan vielä 8vkoa hoidon aloituksen jälkeenkin joka päivä. Tällä hetkellä lääkitys maanantaista keskiviikkoon on erilainen torstain kanssa, sekä perjantai-lauantai-sunnuntain kanssa. Käytössä on sytostaatin kanssa viisi muutakin lääkettä plus D-vitamiini. Nyt on pakko kotilorvijankin pysyä kärryillä viikonpäivästä. 

Nyt ajan kanssa, kun olen itse saanut tehtyä hyväksymistyötä asian kanssa, en enää näe Taaperoa huonokuntoisena syöpäpotilaana. Mitä hän ei toki ole ollutkaan missään vaiheessa. Yliopiston kirjastossa vietetyn ajan sekä Googlea selaillessa olen paikallistanut Taaperon ihosairauksien alaisuuteen kuuluvaksi, mutta myös harvinaissairauksiin olen saanut tutustua. Kiitos tästä samassa vanhempainyhdistyksessä toimivalle äidille, joka asiasta minulle vinkkasi. Harvinaisten ja ultraharvinaisten rajoja vielä selvittelen, mutta vaikuttaa siltä että ultaharvinaisen rajan hän näyttää ohittaneen. Tämä saattaa jatkossa hänen lääkärikäynneilleen omat haasteensa tuoda.