Elämme Taaperon kanssa lopun aikoja. Ensi maanantaina on lääkeohjelman viimeinen sytostaatti.
(JEEEEEEEEEEE!!!!)
Sitä seuraavat viimeiset kotisairaalan mimmien käynnit ja vihdoin lopputarkastukset. Skeptikkona haluan myös ilmaista mahdollisuuden, että lääkehoito voi myös epäonnistua, olla siis tehoton, jolloin kituutamme uudelleen vuoden verran sytostaateissa. Toivomme kuitenkin kovasti, että sellaiseen ei tarvitsisi alkaa enään. KOSKAAN.
Laskin, että lopputarkastuksiinkin tulee TAYSiin käyntipäiviä kuusi tai seitsemän. Aika kivasti oli saatu järjestettyä useampia käyntejä samalle päivälle. Käyntejä meillä siis mm. EKG.n otto + sydänlääkäri, pään sekä vartalon magneettikuvaukset, jotka molemmat mennään nukutuksessa ja eri päivinä. On Sosiaalityöntekijää, psykologia sekä minulle, että Taaperolle, hammaslääkäriä, fysioterapeuttia, sairaalapappia, kuntoutusohjaajaa, korvalääkäriä. Ilmeisimmin tuosta listasta vielä puuttu jokin, mutta viimeisenä siis vielä tehdään Taaperolle keskuslaskimokatetrin poisto.
Sitten pitäisi olla selvät sävelet.
Tarvinnee vain työstää vielä omaa päätä, että sekin ymmärtää lapsen olevan terve.
Tosin muutamia rajoituksia meillä terveydellisesti vielä edelleen on. Vesirokkotapausta ei kuulemma saa tulla puolen vuoden sisällä hoidoista. Samoin kuin MPR rokote meiltä edelleen puuttuu, mutta sen saamme ottaa vasta vuoden päästä hoitojen lopetuksesta.
Kyllä ikävä jää lasten syöpien eli osasto kuuden auttavaa puhelinta. Osastolle kun on voinut soittaa jokaisen flunssan ja probleeman sattuessa ja osaston kautta on hoidettu meidän jokainen lekurissa käynti.
Nyt vaan sitten pitäisi löytää luotto, että lapsi on terve.
(Siis jos lopputarkastukset läpäisemme...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti