Kevättä kohti mennään, ja hyvä niin. Alamme jo olla aivan kypsiä toisiimme Taaperon kanssa. Äitiä hän jaksaa aina arjet, eli päivät. Juhlaa onkin kun isä tulee viiden jälkeen kotiin. Silloin höpistään, heilutaan, kieputaan ja vispataan Taaperoa. Mutta hyvä että joku jaksaa.
Kevät on alkanut hiipimään ihan urakalla, paikoin on teiden aurinkoisemmat puolet sulat ja väkeä käy jälleen meidän alueen leikkipuistoissa(!!!!).
(JEEEEEEEEEEEEEEE!)
Taapero jaksaa painaa tasasta vauhtia eteenpäin. Ainoastaan sairaalasta haettujen sytostaattien jälkeen on vaisuja päiviä n. viikon verran. Uusimpana oireena on liikkumattomuus. Ilmeisesti kyseinen lääke (/myrkky) aiheuttaa neuropaattisia kipuja, joten Taapero kulkee välillä kontaten tai leikkii ainoastaan sohvalla. Tämä tässä vaiheessa hälle suodaan. Kotona kyllä kaikki lääkkeet käytetään, mitä tarvittavien lääkkeiden listalta löytyy, ja joita on lupa käyttää. Pääasia, että toisella on hyvä ja kivuton olla. Aina ei onnistu. Useimmiten kyllä.
Äitikin alkaa virkoamaan uudestaan tähän maailmaan: äitille on ohjelmoitu lisää vapaapäiviä! Yksi niistä on kevään super-messut Tampereen messukeskuksessa, jota odotan kyllä enemmän kuin innosissani. Varsinkin Piha- ja Puutarha messuja sielä. Onnea myös, että mukaan lähtee yhtä puutarha-pöljä ystävä, niin ei tarvitse hävetä jos jää jututtamaan näytteille asettajia ja edustajia aivan hävyttömät ajat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti